Ja monesta suusta...

En muistanutkaan eiliseen postaukseen kirjoittaa aiheesta. Eli palataan lauantaihin. --->

Aamulla herään ihan tajuttomaan päänsärkyyn; migreeni tuli taas käymään kylässä. Oltiin perjantaina sovittu että mennään koko perhe treenikämpälle siivoilemaan, mutta sitten en ollutkaan ollenkaan lähtökunnossa aamulla. Mies sitten päätti lähteä yksin edeltäkäsin mun prätkällä (omastaanhan kilahti kone tuossa hiukka ennen loman alkua, ja vm -71 Yamaha R5A männät ja etenkin männänrenkaat on kiven alla!) ja minä ja likat mentäisiin autolla perästä kun mun olo olisi kohentunut. Muutaman napin voimin yleensä olo kohenee kohtalaisen mukavaksi muutamassa tunnissa.

Koska kello kerkesi aika pitkälle ennenkuin arvasin lähteä ajamaan, niin pakkasin sitten ruokatarvikkeita matkaan ja ajattelin kokata päiväruokamme tuolla. Eli riisit mukaan, ruokakerma, tomaattimurska, mausteet, aurajuusto ja jauheliha. Herne-maissi-porkkana -sekoituksen unohdin, mutta se ei kovasti haittaa. Pääasiat kuitenkin oli mukana.

Paikanpäällä oli mm. yksi keittiökoulutuksen saanut, pari muuten mausteisemmasta ruuasta pitävää ja kaikki kehuivat pöperöäni. Tapanani on tehdä tomaattimurskapohjainen kastike ensin ja vasta kun tuo on "valmis" laitan lisukkeet kiehumaan. Eli kastike saa hautua rauhassa ainakin 20 minuuttia, joskus perunoita joutuu keittelemään kauemminkin.

Ainoa mikä tuolla keittiössä häiritsi hivenen oli se, että paistokasariin ei ollut kantta... Yleensä haudutan kannen alla. Ja kannettomuudesta seurasi sitten sekin, että kun selkänsä käänsi, niin eikös pannahinen kastikkeen pinnalla kellunut kärpänen. Eikun naaraamaan se pois ja sitten hirmuisen säheltämisen jälkeen sain jotenkin uunipellin sopimaan kasarin päälle että lisää kamikazekärpäsiä ei pääsisi sekaan.

Joo, jos jois kahvin pois ja menis jatkamaan neulontaa...