Ollaan koitettu vähän siivota. Mutta tällä hetkellä täällä näyttää kuin olisi pyörremyrsky mennyt torpan läpi. Ehkä se tästä...

Illalla oli hetki aikaa ottaa rennosti. Katsottiin ensin Cold Case eli Todistettavasti syyllinen ja sen jälkeen C.S.I.

Tässä Kissa röhnöttää isännän sylissä erittäin tyytyväisen näköisenä.


Tuohon palkkiin lisäsin muuten imetystukilistan napin. Olen henkeen ja vereen imetysihminen ja halusin taas verestää muistoja... Kaksi vuotta sitten (hiukka päällekin) vieroitin kuopuksen että pääsin luovuttamaan niitä munasoluja ja vieläkin olo on hieman haikea... Toisaalta imetin mielestäni pitkään (kaikkiaan yhtäjaksoisesti 4 vuotta) mutta pidempäänkin olisin halunnut.

Nämä kaikki päässä olevat kaaokset tulivat esiin noita pahvilaatikoita penkoessa. Sieltä löytyi mm. äippäpakkauksessa tullut Rinnalla -opaskirjanen ja kuopuksen synnytyksen yhteydessä annettu synnäriopas jonka kannessa on kuopuksen jalanjälki. oih! Sekin oli hautautunut tuonne jonnekin muiden papereiden joukkoon.

Samalla löysin munasolujen luovutuksen papereita. Niistä pisti silmään se hurja hormonimäärä jota itseeni pistelin. Kaksinkertaisia määriä normaaliin nähden... Eli omat hormoonit on todella matalalla tasolla. Sitä en silloin huomannut kysyä, että olisiko vasta hieman ennen luovutukseen ryhtymistä lopetetulla imetyksellä ollut osuutta asiaan. Muistan kun kysyin uudelleen mahdollisuutta luovuttaa munasoluja niin hoitaja oli hetken hiljaa ja sanoi että jos mulla ei olisi lapsia entuudestaan, niin hänellä olisi vaikeuksia kertoa siitä että hormonitasoni ovat niin matalalla että spontaani raskautuminen on vaikeaa, ei mahdotonta mutta vaikeaa... Ehkä tätä sekoilua aiheuttaa myös nuo huhupuheet...

Huooh... Pitäisikö mennä sohvalle nukkumaan. Uni ehkä selvittäisi päätä... Miehen viereen en nyt mahdu kun mukelot (tai ainakin toinen) on siellä vallannut oman osansa. Sohvallakin röhnöttää Kissa...