Mökkinaapurin koiruus (Jesse) kävi taas kylässä. Tuo on kyllä sellainen koiruus, jollaisen huolisin ihan kiljuen omaksi, mutta tytöt pelkäävät kun se on niin suuri... Vaalea labradorinnoutaja on se koira joka jossain vaiheessa otetaan, mutta koska se otettaisiin pennusta, niin ehkäpä tytöt sopeutuisivat siihen aivan kuten pikkusiskoni taannoin Ransuun.

Ransu oli ensimmäinen koirani joka tuli perheenjäseneksi silloin kun olin 16 tai 17, joten siskoni oli silloin 8 tai 9. Systeri pelkäsi koiria hysteerisesti siihen asti kunnes Ransu muutti meille. Mutta eipä pelännyt kovin kauaa vaan se pieni karvakasa sulatti kaikkien sydämen. Tosin Ransulle kävi sittemmin ikävästi kun oli livahtanut kosioreissulle ja kotiinpalatessa jäi bussin töytäisemäksi. Oli toinen koirani joka menetti henkensä liikennetapaturmassa. Moona oli toinen koirani ja tuo jäi henkilöauton alle 8 kk ikäisenä kun kiskoi itsensä irti pannasta. Moonan jälkeen meni vain muutama kuukausi kun otin Mörrin. Nyt on sitten kaikki kolme koiruuttani siellä koirien taivaassa. Ja koiran haluan edelleen! Taidan olla ihan pöhkö kun ehdoin tahdoin haluan otuksen joka kuitenkin päätyy multaan noin kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen viimeistään ellei jotain tapaturmaa tapahdu aiemmin. Mörri tosin eli pitkän elämän; melkein 14 vuotta.

Pitäisikin varmaan aloitella kasvattajien etsimistä. Ensikevään pentu olisi kiva tai sitten seuraavan vuoden keväällä. Ehkä olisi kuitenkin kivampi ottaa keväällä 2008 se pentu kun kuopuskin aloittaa koulutaipaleen.