On tässä välissä tullut käytyä kummitytön synttäreillä ja tehtyä ensimmäinen iltavuoro työmaalla. Oli se hullua pinnistellä ikivanhoja tapoja vastaan ettei keittänyt lisää kahvia kun kello oli 23.30 ja viimeiset tipat tuli kahvipannusta kaadettua termoskannuun. Edellisen omistajan miesvainaa kun aikanaan nuhteli jotta kahvi ei saa koskaan päästä loppumaan!

Sairausloman peruminen oli omalle mielenterveydelle loistava juttu (ja lompakolle!) mutta koska lääkäri ei kirjoittanut asiasta erikseen mitään todistusta, niin pitää sitten viedä epikriisi työnanatajalle näytää Kelan papereiden kera (että ovat lopettaneet sairauspäivärahan maksamisen). Mutta epikriisissä on sellaistakin tekstiä mitä en välttämättä haluaisi työnantajan näkevän.

Mutta nyt tyttöjen kanssa syömään; mokomilla kun on syyslomaa päiväkodista ja silloin kun aiheesta tuli kyselyä kotiin, en vielä tiennyt että saikkuni ihan oikeasti päättyy!