Eilen käytiin ensin päivällä miehen kanssa lääkärissä, tai siis mies kävi minun toimiessa kuskina. Paha keuhkoputkentulehdus, oikeanpuoleinen poskiontelotulehdus ja orastava korvatulehdus vasemmassa korvassa... Eli antibiootit tuo sitten sai, ja olisi syytä olla tehokkaat, sillä maksoivat kelakorvauksen jälkeenkin melkein 30 euroa!!! Sairauslomaa siis eilinen ja tämä päivä.

Minä sitten kyyditsin tytöt eilen päiväkotiin ja pois miehen maatessa reporankana petin pohjalla. Pois hakiessa lähdettiin tyttöjen kanssa kaupoille. Ostoskärry täyttyi aika nopeaan kun sinne eksyi kaksi 15 litran vetoista vaaleansinistä kannellista muovikoria ja kaksi 8 litran vetoista vaaleanvihreää vastaava koria. Lisäksi kärryyn löysi tiensä neljä kolmen henkarin pakettia; puisia lasten vaatepuita. Vauvaa silmällä pitäen ostin myös kaksi pakettia vanulappuja ja paketin pumpulipuikkoja. Apteekista pitäisi vielä käydä hakemassa pullollinen metyleenisineä, kun taatusti tämäkin vauva osaa hautoa kaulapoimujaan ihan kuten kaksi edellistäkin...

Nuorempi tyttö yritti väkisin laittaa ostoskärryyn tuttipullon! En ymmärrä mistä tuokin on mukamas saanut käsityksen että tuttipullo on vauvojen vakiovaruste, itse ei juurikaan pulloa lutkuttanut (mitä anoppilassa ollessaan muutamia kertoja) vaan maito tuli aidosta lähteestä. Koitin siinä sitten selittää että jos vauvan olisi tarkoitettu syövän tuttipullosta, niin kaipa sellainen olisi vauvalla kainalossa mukana jo syntyessään. (Tässä kohdassa pyydän anteeksi kaikilta heiltä, joilla imetys ei vain ole sujunut syystä tai toisesta. Mielipiteensähän saa sanoa, eikö niin. Ja mulla on aika vahva mielipide imetyksestä.) Siinä sitten tytöt alkoivat heittää vitsiä että mitä kaikkea vauvalla on mukana syntyessään... Käkätys oli melkoinen...

Päästiin kassalle ja siellä oli hihnan takana jo melkoisen tutuksi käynyt myyjä jolle nuorempi tyttö esitteli heiluvaa hammastaan. Sitä ensimmäistä heiluvaa hammastaan. Maksoin ostokset ja mentiin ulos syömään jäätelöitä. Juuri kun oltiin lähdössä kotia kohden tämä samainen neitokainen pelästyy että hei, hammas on irronnut. Sitä ei löytynyt sitten mistään. Ei löytynyt maasta (miten niin pieni voisi löytyäkään sepelin seasta) eikä ollut pudonnut vaatteisiin. Mahdollisuus tietty on, että neiti olisi nielaissut hampaansa siinä jäätelöä syödessä, mutta tosiasia oli se että Se Ensimmäinen irronnut hammas hävisi. Hetken aikaa siinä oltiin kaikki kolme "alahuuli pitkällä" kunnes keksin että mehän voisimme kirjoittaa Hammaskeijulle että hammas on irronnut, mutta hävinnyt.

Pääsimme kauppareissulta kotiin ja kaivoimme heti kynän ja paperia esille ja tosiaan kirjoitimme Hammaskeijulle. Samaan syssyyn esikoinen halusi että hänen puolestaan kanssa kirjoitetaan, kun yksi hänenkin hampaansa hukkui ennen kuin Hammaskeiju sitä ehti muuttaa kolikoksi. Näin tehtiin. Ja yön aikana Hammaskeiju oli todellakin käynyt taikomassa euron kolikot tyttöjen tyynyjen alle.

525811.jpg

Meillä nyt on neidit harvahampaat...