Syntymä 25.6.2000.

Sunnuntaina aamuyöllä klo 3 herään käymään vessassa. Alavatsalla tuntuu jotenkin omituiselta, mutta oletan sen johtuneen siitä, että rakko oli hieman liiankin täynnä. Olo menee pian ohi ja nukahdan uudelleen. Pian herään kuitenkin samaan tunteeseen. Rakkoa ikään kuin olisi sattunut. Yritin kuitenkin nukkua, mutta tunteet tulivat säännöllisesti 7 minuutin välein ja hivenen voimistuivat jatkuvasti. En saanut nukuttua. Touhusin omiani jonkin aikaa ja viideltä päätin mennä pihalle nauttimaan raikkaasta aamusta ja istuskelin muovisella puutarhajakkaralla.

Tähän mennessä olin jo tajunnut tuntemukseni olevan supistuksia, ne olivat luonteeltaan aivan erilaisia kuin viikko aikaisemmin hereillä pitänet, joten en uskaltanut ollenkaan riemuita sillä nämä eivät sattuneet samalla tavalla! Kuuden aikoihin herätin mieheni kun supistukset eivät olleet hellittäneet, itse asiassa säännöllistyneet viiteen minuuttiin. Pyysin miestäni hakemaan talon toisesta päätyhuoneesta keinutuolin. Siinä sitten kiikuttelin jonkin aikaa kunnes alkoi hieman nukuttamaan. Seitsemästä yhdeksään torkahtelin supistusten väliä, jotka vajosivat taas sinne n. 7 minuuttiin. Yhdeksältä alkoi olo tuntua oudommalta ja alettiin suunnitella lähtöä sairaalaa kohden. Pakattiin auto ja penkille laitettiin varmuuden vuoksi suoja ja pyyhe, JOS kuitenkin vesi menee, niin ei tule kauheaa sotkua.

Sairaalassa olimme kätilön kirjoitusten mukaan 10.10, vaikka omasta mielestämme olimme paikalla tasan kymmeneltä, no 10 minuuttia sinne tänne. Tehtiin sisätutkimus jossa todettiin kohdunsuun avautuneen jo 5 senttiä. Olin yllättynyt. Se ei ollut tuntunut ollenkaan pahalta. Menimme seurantahuoneeseen, jossa minut kiinnitettiin piuhoihin. Vaavi vain ei oikein tykännyt vieläkään olla aloillaan niin, että sydänäänet olisi saatu kunnolla kuuluviin.Kätilö puheli, että mitään puudutuksia ei kukaan lääkäri anna, jos sydänäänet on niin epäsäännöllisiä. En tosin ollut edes varsinaisesti ajatellutkaan mitään puudutteita, mutta paracervikaalin kerroin olevan vaihtoehtona jos siltä kuite nkin tuntuu (supistukset tosiaan tuntuivat vain kohdunsuulla, eli esim. aqua-rakkuloista ei olisi ollut mitään hyötyä. Niitä ehdotettiin).

Klo 12 kätilö tarkasti taas kohdunsuun, jolloin olin 7 cm auki. Sitten supistukset alkoivat tihenemään ja hivenen kovenemaan. Oksetti, mutta mitään ei yökkäämisen tuloksena tullut. Siirryimme salin puolelle. Siellä tilanne tutkittiin taas klo 12.30 jolloin olin täysin auki muttei vielä ponnistuttanut. Kätilö halusi sydänäänet paremmin kuuluville joten hän puhkaisi kalvot klo 12.50 ja asensi piuhat vaavin päähän. Lapsivesi oli vihreää. Kalvojen puhkaisun jälkeen alkoi ponnistuttaa hirveästi, mutta en saanut ponnistuslupaa sillä kohdunsuun reunat olivat pulpahtaneet samalla esiin, kun vaavi ei ollut kiinnittynyt. Kätilö niitä siirteli aina supistuksen tullessa ja aina silloin sain ihan hiukan ponnistaa. KAMALAA, miten ponnistat hiukan vaan kun tekisi mieli päästää kaikki maailman voimat irti!!!

Kun touhusta ei siten meinannut tulla mitään, niin klo 13.35 laitettiin oksitosiinitippa jouduttamaan. Siinä sitten kärvisteltiin vielä jonkin aikaa, koitin ilokaasuakin, mutta siitä tuli vain humalainen olo, jonka jälkeen en kyennyt pitämään silmiäni auki kun näin kaiken kahtena. Huonoa oloa siitä ei tullut. Jätin maskin sitten neljän supistuksen jälkeen kun siitä ei kauheasti apua ollut, miehen kädestä sen sijaan oli. Kuten siitäkin että hän aika ajoin pyyhki otsaani ja rintaani kylmällä pyyhkeellä.

Klo 14.07 melkein karjuin kätilölle, että joko vihdostaviimein saa oikein antaa tulla ja silloin se lupa heltisi. Parin supistuksen aikana ponnistin löysähkösti, yhden supistuksen lepäsin ja sitten ponnistin kuulemma enemmän kuin kätilökään olisi uskonut ja pää syntyi. Jouduin taas himmailemaan kun vaavin röörit imettiin puhtaiksi vihreästä lapsivedestä. Ja taas jouduin kysymään, että joko saan ponnistaa, että loppu vauva pääsee syntymään. En saanut lupaa kun napanuora oli kaulan ympäri piukassa, sitä koitettiin löysätä mutta ei onnistunut. Pelästyin kun näin kätilön käsissä sakset että nyt tulee episiotomia, mutta napanuoraa vartenhan ne sakset sitten vain olivatkin. Sitten sain luvan ähkäistä vielä kerran ja siinä oli pitkä, laiha, kinainen ja SININEN pikku-rinsessa. Siinä vaiheessa kello oli 14.16.

Ponnistuttaminen ja ponnistaminen eivät tuntuneet kipeiltä, ainoastaan suunnaton tarve ponnistaa ja kuitenkin sen evääminen tuntui todella keljulta. Jälkeiset menivät painaen klo 14.27 jolloin tyttö oli jo isän pestävänä ja haukkaamassa vielä hieman lisähappea maskin kautta.

Kun kätilö ryhtyi tarkastamaan vaurioita, niin hän hämmästyi. Ainoastaan pienenpieni limakalvonirhauma oli tullut, mutta sellaisia on joskus tullut jo ihan seksin yhteydessäkin. Ainuttakaan tikkiä ei alapäähäni laitettu!!! Koko synnytystapahtuman suurimmat vauriot tulivat mieheni käteen, johon sain rutistettua sormenjälkeni kun jonnekin se voima piti kanavoida, jota ei vielä, ei ihan vielä saanut käyttää ponnistamiseen. Ja tipan kanyylista tuli mustelma ranteeseeni.

Pisteitä tyttö sai 5/8/9, Jäntevyydestä tuli heti täydet pisteet. Pään ympärys oli 35,5 cm. Muut strategiset mitat olivat pituudessa 52,5 cm ja painossa 3520 grammaa.

Koko synnytystapahtuma meni nopeasti muttei kuitenkaan liian sikäli, että kaikesta sai kuitenkin ihan tolkun. Alusta asti suhtauduin mielestäni rauhallisesti tulevaan koitokseen (ja mieheni hermoili) ja kaikki sitten todellakin sujui hyvin. Itse asiassa koko tapahtuma meni paljon paremmin, nopeammin ja helpommin mitä olin osannut edes odottaa!