Jos jotain, niin kenkien ostoa vihaan. Jalkani kun on jo entuudestaan räpylä ja tuntuu kuin joka raskauden myötä se olisi vain levinnyt enemmän... Ja tänään (eilen) sen sain taas tuta. Kenkäkauppojen hyllyt on täynnänsä mitä hienompia jalkineita, mutta kun niiden lestit on kapeita... Kärjet on kapeita ja korot korkeita ja kapeita.

Tytöt löysivät hyllystä heti itselleen sopivat jalkineet. Ja vieläpä kummallekin löytyi sopivan kokoinen pari. Onneksi nämä ovat selkeästi juhlakengät, joten ei vaaraa että kovasti tottuisivat korkeisiin pohjiin/korkoihin...



Omat kengät tosiaan olikin ostettava toisesta paikasta, jossa sattuikin sopivasti olemaan alehyllyssä yhdet likimain tismalleen senkaltaiset kengät kuin havittelinkin. Olen tosiaan kenkäkauppiaan painajainen. Mielijalkineet on melko ajattomat, korottomat, leveälestiset, monikäyttöiset ja mieluusti edulliset... Nyt sellaiset melkein hyppäsi syliin! Outoa.



Syy miksi "paniikinomaisesti" metsästin itselleni jalkineita oli ihan vain se, että huomenna (tänään) mennään kummitytön (sen vanhemman) äidin häihin.

Miehelle myös etsin paitaa. Ei ole helppo homma sekään meidän tuppukylässä. Löysinkin yhden pitkähihaisen mustan peruskauluspaidan (39 euroa, auts!) ja ostin sen. Lopulta olimme ihan vain katselemassa VapaaValinnassa, niin sieltä hyppäsi ihan samaan tapaan yksi kauluspaita lyhyin hihoin ja "samettiprintein" syliin, kuten mun kengät kenkäkaupassa. Ja tuolla paidalla oli hintaa lähes 1/4 siitä mitä tuo pitkähihainen maksoi. Tosin tuolle pitkähihaisellekin taatusti löytyy käyttöä. On tilaisuuksia johon tuo lyhkähihainen on liian räväkkä ja toisaalta farkkupaitansa liian paksu.

Tässä iltapuhteinani askaroin vielä onnittelukortinkin hääparille. En ole siihen 100% tyytyväinen, mutta kelvannee.