Eilen oli tytöillä taas kuviskerho (oikeammin se kai olisi kuvataide opintopiiri?) työväenopistolla. Sillä välin mulla oli taas treffit Einin kanssa ja tehtiin Slojd-Detaljerille tilaus. Mm. korttiaskartelutarvikkeita. Miehelle tuli siinä samaan syssyyn tilattua maalitusseja ja sellakkahutaleita. Sellakan tuleva käyttökohde on miehen basson kaula. Se kun on alkujaan moisella käsitelty eikä kestä viinaksia... No tietäähän sen, ettei tuo sitä joko muistanut tai ottanut tosissaan ja nyt on sitten kaulassa liukumaton kohta josta on "lakat" lähteneet.

Siellä Keskuskoulun pukuhuoneessa kun selasimme kuvastoja, niin erään jumppaan tulleen pienen prinsessan äiti katseli poikaa ja totesi, ettei noin kilttiä vauvaa olekaan... Poika kun istuskeli sylissäni ja katsella tapitti kaikkea uutta ja outoa ympärillään. No keskimäärinhän tuo on rauhallinen tapaus. Mutta sitten kun itkettää niin se ei todellakaan jää huomiotta. Vatsanväänteitä ja kutisevan kihelmöiviä ikeniä on itketty. Ja nälkää. Jos äiti ei ekaan inahdukseen ehdi reagoimaan, niin sitten oikein kelataan vauhtia ja huudetaan L-U-J-A-A! Mutta loppujen lopuksi huudetaan vain tarpeessa. Sikäli on "kiltti" vauva.

Kun tytöt sitten pääsivät pois taiteilemasta, niin sitten mentiin kaupasta hakemaan karkkia että esikoinen sai tänään tarjota nimpparikarkit koululla. Ja sitten kauheeta kyytiä kotiin keräämään saunontakamppeet yhteen kasaan ja appilaan saunomaan. Alkaa olla jo siinä ja tuossa että kannattaako tuota omaa harvaa saunaa lämmitellä näillä keleillä, menee vain puuta turhan paljon.

Poikakin tuli kanssani alalauteille. Tuntui tykkäävän saunonnasta. :)

Kotiin tultiin noin kahdeksalta illalla ja jo kahden tunnin kuluttua hiljaisuus laskeutui taloon; kaikki nukuttiin! Kyllä se saunominen on rankkaa... Ei maar, mä luulen että vähillä unilla kituutettu viikko vain kulminoitui tähän saunontaan.

No vaikka luulisi että kun on mennyt ajoistaan maate niin aamulla herääminen olisi helppoa ja tapahtuisi automaagisesti. No ei... Mun puhelin oli mennyt yön aikana virrattomaksi, eli ei herättänyt. Mies oli säätänyt puhelimensa jotenkin niin ettei sekään herättänyt. Onneksi sentään tyttöjen puhelimessa oli herätys päällä, vaikkakin miehen kannalta liian myöhään. 6.05 alkoi piipitys keittiöstä ja sitten tulikin kiire. Yleensä tuohon aikaan siis aloittelen tyttöjen patistamista ylös ja syömään aamupalaa, mutta nyt oli eka omat aamutoimet hoidettavana. Toivottavasti taksikuski ei joutunut ihan pihalta asti tyttöjä noutamaan, sen verran kiireeksi aikataulun veti. Mieskin oli "myöhästynyt" töistä vartin aamulla (liukuva työaika, ei siis oikeesti myöhästynyt). Jotkut päivät ne vaan on tällaisia.

Ja kohta pitää pistää sapuska tulelle. Tällä kertaa vähän vähemmän mausteista... Mistä tulikin mieleen että osallistukaa nyt vielä arvuutteleen mitä tein Melli-langoista.