Ystäväni edesmennyt isä oli noin vuosi ennen kuolemaansa omistuskirjoittanut rakkaimman ja tärkeimmän kirjansa (Piirustus ja maalaus, noin vuodelta 1960) ystävälleni ja oli alleviivannut kirjasta joitakin kohtia. Yksi oli tuo otsikossa oleva latinankielinen lausahdus. Ei päivääkään piirrotta on tuon käännös. Turha kai sanoakaan, että ystäväni isä oli taiteilija.

Tuota on tainnut tulla toisaalta itsekin harrastettua. Vaikka en nyt siis olekaan taiteilija enkä välttämättä saa mitään näkyvää aikaan, niin tuo harmaa mössö tuolla hiusten alla koittaa keksiä ja kehittää koko ajan jotakin tehtävää.

Tänään melkein sain valmiiksi pojan riemunkirjavat sukat. Josko vaikka menisin niitä tuohon soffalle neulomaan siksi aikaa vielä kun pesukone pesee tämän päivän kakkavaippasaldoa (12!!!) ja sitten nukkumaan kun huomenna on täyteinen päivä.

(7.45 treffit esikoisen opettajan kanssa, 10.30 treffit imetysryhmän + toimittajan kanssa, 16.30 treffit Einin kanssa sillä välin kun tyttäremme ovat harrastuksissa)