Olin siis mukana -10%-projektissa jossa piti pudotta lankavaraston sekä omasta elopainosta tuo kymmenen pinnaa pois. Eipä onnistunut kumpikaan.

Ei se mennytkään niin kuin ajattelin. Tai toisaalta menihän se niin kuin aavistelin, eli poika ei hirmuisesti antanut äidin neuloa. Ja toisaalla nettikaupat houkuttivat monenlaiseen ostosteluun. Nyt olen itselleni luvannut että tänä alkaneena vuotena neulon tosissani pois noita nurkissa jo majailevia lankoja ja uutta ostan vain tarpeeseen.

Oma kirjanpitoni jäi jossain vaiheessa pahasti jälkeen, mutta sen tiedän että aikalailla samoissa lukemissa tuo paino lankavarastolla on tälläkin hetkellä mitä se oli tähän projektiin ryhtyessä. Ellei sitten jopa hiukan enempi *supernolo*

Oma paino lähti alkuun ihan kivasti alaspäin, mutta sitten tässä viimemetreillä tuli tuo joulu ja kaikki ihanat kermaiset ja voilla valmistetut ruuat... Suklaata toki unohtamatta.

Nyt onkin sitten pudotettavaa painoakin tässä vuoden alkajaisiksi... Miehen kanssa molemmat ollaan päätetty nyt tarkemmin katsoa mitä sinne suuvärkkiin ajetaan ja kuinka paljon. Mies lupasi pitää myös tipattoman tammikuun, itse olen ollut nyt 16 kk tipattomalla (yksi siideri tuossa 4 kk sitten ei varmaankaan sitä kaatanut) ja omasta puolestani se saa jatkua. Vieläkin on muistissa 2005 vuoden alkupuolella koettu elämää suurempi kankkunen, kiitos ei uudelleen!

Viime vuosi oli enimmäkseen ihan miellyttävä kokemus. Esikoinen aloitti koulun ja tuo poika syntyi (tosin päinvastaisessa järjestyksessä). Ne on päälimmäiset muistot tapahtuneista. Ehkä se seitsemän vuoden kriisi pitää paikkaansa, sillä tässä on nyt viimeisen parin kk aikana tuo parisuhde alkanut taas muistuttaa sellaista jota se oli muutama vuosi sitten. Eli ollaan kohtapuoliin oltu 8 vuotta naimisissa ja taas vaikuttaa hyvältä.

Mutta poika kutsuu