Käytiin eilen päivystyksessä. Keskimmäisen ja nuorimman kanssa. Keskimmäisellä on virtsatietulehdus ja torstaina mennään ultraamaan mahdolliset rakennepoikkeamat :/ ja nuorimmainen sitten... Oli poika sitten ripuloinut ja oksennellut sen verran että sain terveyskeskuksen päivystävän lääkärin kirjoittamaan lähetteen nesteytykseen. Tosin jouduin ihan vonkaamaan, ei olisi mielellään sitä kirjoittanut. Kun sitten vihdoin puoliltaöin TYKSin päivystävä lastenlääkäri tuli poikaa tarkastelemaan, niin tuo sanoi että hyvä kun tultiin. Jo 12 tunnin viivyttely olisi ollut pahasta. Pissaa ei juuri tullut ja se mitä tuli oli todella tummaa, ihan ripulikakan väristä. Hoitsukin kysyi, että olenko varma ettei se ollut ripulia... Kai pissa ja ripuli on eripuolilla vaippaa!!! Varsinkin jos sitä on vain vähän.

Pojalle laitettiin pissapussi. liki neljään tuntiin siihen ei tullut tippaakaan! Sitten alkoi taistelu nenä-mahaletkun laiton kanssa. Ei meinannut sujua, mutta lopulta saatiin ja laitettiin Osmosalia hitaasti tippumaan.

1284728.jpg

Yöllä sain luvan antaa vähän rintamaitoa jos alkaa huutamaan, mutta paljon ei saa antaa... (virtausmittari???) Aamuun mennessä pissaakin oli jo tullut, tummaa se vieläkin oli, mutta keltaista eikä enää ruskeaa.

Sitten alettiin päärynäsosetta antamaan. Puolisen purkkia sitä sitten meni. Lisää osmosalia. Peruna-porkkana sosetta. Osmosalia pruutalla. Kaiken "kruunasi" peruna-porkkana velli jota älläsivät antaa (korvikepohjainen...) Mutta poika söi hyvällä ruokahalulla ja kakkakin alkoi olla jo sellaista vauvakakkaa, ei enää värjättyä vettä.

Kotiutumislupa saatiin onneksi ennen neljää että vielä pääsimme valoisaan aikaan ajamaan kotiinkin asti.

Nyt poika on onneksi ihan oma itsensä jälleen. Onneksi luotin äidinvaistooni ja vaadin sen lähetteen. Vaikka mieskin oli alahuuli lörpällään kun lähdettiin, niin hyvä oli että lähdettiin.

1284731.jpg

(ja sama kuva hitusen korjailtuna...)


1286455.jpg