maanantai, 11. helmikuu 2008
Menihän se yksi yö tuollakin...
Pojalle laitettiin pissapussi. liki neljään tuntiin siihen ei tullut tippaakaan! Sitten alkoi taistelu nenä-mahaletkun laiton kanssa. Ei meinannut sujua, mutta lopulta saatiin ja laitettiin Osmosalia hitaasti tippumaan.
Yöllä sain luvan antaa vähän rintamaitoa jos alkaa huutamaan, mutta paljon ei saa antaa... (virtausmittari???) Aamuun mennessä pissaakin oli jo tullut, tummaa se vieläkin oli, mutta keltaista eikä enää ruskeaa.
Sitten alettiin päärynäsosetta antamaan. Puolisen purkkia sitä sitten meni. Lisää osmosalia. Peruna-porkkana sosetta. Osmosalia pruutalla. Kaiken "kruunasi" peruna-porkkana velli jota älläsivät antaa (korvikepohjainen...) Mutta poika söi hyvällä ruokahalulla ja kakkakin alkoi olla jo sellaista vauvakakkaa, ei enää värjättyä vettä.
Kotiutumislupa saatiin onneksi ennen neljää että vielä pääsimme valoisaan aikaan ajamaan kotiinkin asti.
Nyt poika on onneksi ihan oma itsensä jälleen. Onneksi luotin äidinvaistooni ja vaadin sen lähetteen. Vaikka mieskin oli alahuuli lörpällään kun lähdettiin, niin hyvä oli että lähdettiin.
(ja sama kuva hitusen korjailtuna...)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.