Sen totesi poika tuossa hetki sitten. Oli nimittäin jäänyt pojan puhelin reppuuni, jonka unohdin kaksi viikkoa sitten vanhemmilleni koiranhakureissulla. Nyt tuo joululahjaksi saatu puhelin on taas kuin uusi ja poika leikkii sillä ihan intona. Suuri maansuru tuli kun koira kävi sen ryöväämässä... Ihan ei sentään taas itseään tajuttomaksi huutanut, mutta ei paljon puuttuutkaan.

Sisko perheineen tosiaan poikkesi täällä mm. tuomassa tuon reppuni ja käytti omaa ompelukonettaan kun omani ei kertakaikkiaan suostunut ompelemaan tytön toppahaalarin vetoketjua. Oli omat hermoni jo ihan riekaleina tuon vetskanvaihdon kanssa. Kolmesti sen ompelin ja yhtä monta kertaa purin.
1264362.jpg

Ei auttanut vaikka puolasin alalangan moneen kertaan uudelleen. Ei auttanut ylälangan kireyden säädöt. Ei neulan vaihtaminen, ei mikään. Olin jo viskoa koko puvun ja ompelukoneen roskiin. Niin lujaa sapetti!

Siskon kone sensijaan ompeli vetskan nätisti kiinni. Ehkä pitää "velipoika" viedä huoltoon...

Tosiaan miehellä oli synttärit tuossa männätorstaina. Perjantaina juhlisti sitä bändikavereineen ja lauantaina noudin aika haisupakkauksen kotiin... Tänään sitten sisko ja miehensä sekä nuorempi kummityttömme (eli edellämainittujen tytär) kävivät koiraamme katsomassa ja tuomassa miehelle pitkään haaveissa olleen Led Zeppelinin "Mothership" levypaketin. Aino pelkäsi sekä Peteä että Kissaa. No Peteä kohtaan tunteman kauhun osaltaan ymmärrän... Niin kohko tuo koira on. Kiltti mutta hyppii ja tunkee kuonoaan liki. Kaipa tuollainen alta metrin mittainen hieman kammoaakin itseään isompaa kohkaavaa otusta. Toivottavasti Ainolle ei jää mitään parantumattomia traumoja!