Oltiin eilen illalla koko perheen voimin kaupungissa. Tytöt leikkivät kummityttömme kanssa treenikämpällä sillä välin kun "äijät" veivasivat vain yhtä biisiä edes ja takaisin, (uusi jota pitää tietty hioa jotta kuulostaisi hyvältä) puolesta välistä välillä, joskus alusta asti. Väliosia ja kertsejä. Onneksi en ollut kuuntelemassa koko treenisessiota; olisi voinut pitkästyä... Sen verran Peltoripäisen pojan kanssa siellä poikettiin että saatiin maitohömpsyt tarjoiltua jossain muualla kuin kylmässä autossa.

Keskimmäisen kummisedän (je veljensä tietty) äiti oli kuopattu eilen. Vaikka tuo kummisedän veli on "mukamas" niinkuin ei mitään, niin kaikesta kuitenkin paistoi läpi suunnaton suru. Kun perunkirjoitukset ovat noin viikon kuluttua, niin mies kuulemma on siellä uskottuna miehenä ja saa tiemmä mulle sitten tuoda kaikki käsityötarvikkeet mitä Seijalta jäi. Pojat kun ei niillä mitään tee ja ne menisi todennäköisesti kaatikselle jollei kelleen kelpaa.

Nyt sit vähän aloittamaan siivoskentelua kun kaksi saavillista kahvia on juotu!