Otan tuohon edelliseen postaukseen vielä arvontaan osallistumisia vastaan puoleenyöhön asti vastaan, eli kun kello kilahtaa 17.8.2007 puolelle, niin osallistumisaika upenee. Vielä siis ehtii.

Ja tuohon otsikkoon... Nyt on kyllä sellainen olo, että jos ois mitä jois, jois pois ettei ois mitä jois pois. Maanantainen yhteenotto työmaalla, miehen jatkuva marina ja tyttöjen tekemiset on vetäneet mielialan jonnekin ihan pohjamutiin. Tytöt kun eivät piiruakaan piittaa siitä että koitan saada siivottua ja tietenkin mies marisee siitä että kämppä on kuin hävityksen kauhistus. Onneksi sentään pikkumies on aurinkoinen tapaus, ei itke kovin usein, varsinkaan nyt enää kun tuo helle taisi vihdoin kääntää selkänsä.

Tänään taas lajittelin vaatteita ja homma jäi kesken kun pienelle tuli nälkä. Kun poika oli saatu ruokittua, niin jouduin taas toteamaan, että tein täysin turhaa työtä. Tytöt kun olivat olleet taas meidän sängyllä pomppimassa vaikka se on kielletty. Kaikki lajitellut ja viikatut vaatteet olivat taas kerran lattialla ja niiden yli oli kävelty. Ihan kuten on oman itsetuntonikin tämänhetkinen kohtalo.