Oli muuten hillittömän vaikea sulloa itseään niihin pieniin pulpetteihin. Polvet suussa meininkiä jo mun mittaisella, mitä se sitten olikaan niillä parilla liki kaksimetrisellä miehellä???
Maanantaina poikkesimme ostoksilla lauantaita varten. Värivalikoimaa oli tasan näiden yksien verran, joten neonpunainen saa kelvata!
(anteeksi punaiset silmät, mutta jotenkin mun mielestä sopii tuohon tilanteeseen...)
Ja tottakai piti pojalle sitten tehdä tilaisuuteen sopivat housut: isänsä kun on soittamassa keikkaa niin pitää toki pojallakin olla rokkihousut, iskän edesmenneen keikkapaidan hihoista onnellut.
Ja jo aiemmin on tullut tehtyä pojalle nukkumapussi Sadun aikanaan lahjoittamasta fleecehuovasta. Nyt on yöt ehjempiä kun poika ei herää viluun!
Kuvat on otettu uudella "multimediavatkaimellani" eli N73 -kännykällä. Olen nyt sen kanssa "naimisissa" kaksi vuotta. Vielä on paljon opittavaa sen käytöstä!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.