Kissa pestäis!

Jep! Niin piti tehdä. Kissa nimittäin tuli sisälle kaamean kuraisena. Ihan kuin olisi pudonnut ihan uppeluksiin jonnekin kuraläpeen. Eipä siinä auttanut muu kuin isännän ottaa Kissasta tukeva ote ja kantaa vessaan lavuaariin, minä perässä ja käsisuihkulla suihkuttelin Kissaa puhtaammaksi. Vaikka otus on viimeaikoina ollut aika äänetön, niin nyt kyllä irtosi ääntä ja paljon, kovaa ja pitkästi. Lopulta lopetti pyristelyn kun hoksasi että pyrimme oikeasti helpottamaan hänen itsensä pesusouvia. Alistui siis kohtaloonsa ja oli nätisti pestävänä. Antoi jopa mun kuivata itsensä pyyhkeisiin. (Miten muuten yksi kissan turkki voi imaista itseensä niin paljon vettä??? Kaksi isoa pyyhettä oli vettävaluvan märkiä! Omat pitkät hiuksenikaan ei kastele edes yhtä pyyhettä niin paljoa!)