Ja nyt olen viimein paljastanut itseni omalle Salaiselle Neuleystävälleni. Olen siis pitkin syksyä lähetellyt paketteja Johannalle.

Tässä on mitä hänelle laittelin:
Heinäkuun puolella laitoin hänelle menemään sähköisessä muodossa lahjakortin nukkekotikauppaan.
Elokuun pakettiin laitoin neulotun tiskirätin, kestohedelmäpussin, koolattua lankaa, villa-pellava -lankaa, nukkekotiprinttejä ja kalenteripohjan ensivuodelle. Muistin häntä myös suunnattomalla Rölli -kortilla.
Syyskuun pakettiin laitoin Tiimarin nukkekotisälää, penalin, Hello Kitty -minilehtiöitä, vanilijakynttilän, tarroja, lakuja ja itse neulomani huivin.
Lokakuussa muistin häntä ja koko perhettä paketilla jossa oli mm. lankaa, karkkia, kahvia, tuikkukynttilänjalka, puikkomittari ja hamsterin 
herkkutikkuja.
Marraskuun eka muistaminen sisälsi kerän Bambinoa, pienen kirjan unisymboleista ja Kainuun harmaksen villasta neulotut Chevalier -lapaset. Annoin vinkkiä että kuka olen, mutten paljastanut vielä. Sitten edellisestä parin päivän kuluttua laitoin pullopostia jossa kehoitin vielä vartoilemaan hetken. Pulloon sujautin kaksi huovutusneulaakin. (Tästä ei vissiin Johanna ole postannut, liekö mennyt perillekään :( )

Ja se viimeinen paketti sisälsi mm. kerän luonnonvalkoista 7-veljestä, vyyhdin vaaleanpunaista merinosilkiä, kaksi kynttiläpurkkia, salmiakkisuklaata ja pellavalankaa. Myös nyörintekonukke tuli pakettiin sujautettua.

Hiukan mua jo alusta hirvitti, ettei Johanna tunnista käsialaani tai pakettien/korttien leimoista päättele, että SNYynsä on sama tyyppi joka viime joulun alla (tai oikeastaan joulun jälkeen, nolottaa edelleen) laittoi hänelle JYV -paketin ja sai häneltä sellaisen... Mutta ilmeisesti pystyin kuitenkin säilyttämään salaisuuden lähes loppuun asti.

Eikä Johanna tosiaan saanut ihan vielä ihan kaikkea. Vielä yksi pieni mutta tarpeellinen (ainakin itselleni) juttu lähtee Pohjanmaan suuntaan jossain vaiheessa.