Askaroin eilen illalla myöhään onnittelukortin kimpussa. Sain valmiiksi ja mielestäni siitä tuli hieno.

Tänään aamulla/aamupäivällä podin flunssaa (poden edelleen) eli kun olin saanut tytöt saateltua taksille aamulla, nappasin 400 mg ibuprofeenia nassuun ja kömmin poika kainalossa takaisin petiin ja nukuttiin sinne liki puolta päivää. Sitten tuli kiire...

Pakkasin pojan tavarat, tyttöjen tavarat, omat tavarat jne autoon, loikin pihalle odottamaan tyttöjä, pakkasin lapset autoon ja sitten ajaa hurruuteltiin lapsuuskotiini; olihan äitini syntymäpäivä! Eikä ihan mikä tahansa, vaan kuudeskymmenes sellainen.

Jo matkalla tuli mieleen, että niin se kortti... Otinko sen mukaan vai jäikö se kotiin... Kun päästiin perille, mylläsin auton. Siellä se ei missään ollut. Kun menin vaihtamaan pojalle vaippaa, mylläsin reppuni, eikä se ollut sielläkään. No sen oli sitten pakko jäädä kotiin... Kun sitten vähän jälkeen kahdeksan oltiin kotona, niin siinähän se, keskellä pihaa! Jokunen renkaanjälki ylitseen ja ihan litimärkänä... Huooh! Sitä se on kun kiireessä koittaa saada kaikki yhteen kokoon...

Pitää tehdä uusi, sillä kyllä äiti sentään ansaitsee syntymäpäiväkortin!